F. Cavalli: La Doriclea (1645)

15. - 17.11.2024 — Tanssin talo, PANNUHALLI, Helsinki

15.11.2024 klo 19.00 Ensi-ilta

16.11.2024 klo 19.00 2. esitys

17.11.2024 klo 18.00 3. esitys

Francesco Cavallin La Doriclea edustaa italialaisen renessanssi-ilmaisun huipentumaa sekä alkusysäystä barokin estetiikalle. Venetsian karnevaaleilla 1645 ensi-iltansa saanut ooppera perustuu Giovanni Faustinin librettoon, joka joutui sensuurin kohteeksi jo alkumetreillään. Syynä tähän oli tarinan queer-romanssi, joka haastoi aikansa seksuaalisuuden ja sukupuolen konventiota: Kahden sotaisen kansan taistellessa amatsonisoturi Doriclea joutuu vangiksi rakastuen vihollisensa siskoon, prinsessa Eurindaan. Molemmat naiset ovat kuitenkin poliittisissa liitoissa omiensa parissa, ja mustasukkaiset kilpakosijat piirittävät paria yrittäen paljastaa heidät. Cavallin aikalaisia hätkähdytti erityisesti naisten välinen viettelykohtaus, minkä vuoksi oopperan esitykset jäivät lyhyeen. Vaikka queer-tarinoita on käsitelty oopperan historiassa usein verhoten tai humoristisesti, Cavallin teos on rajoja rikkova esimerkki avoimen kunnioittavalla pohjaviestillään.

Musiikillisesti La Doriclea on hienostunut esimerkki 1600-luvun alun tyylistä ja innoitti Pietro Andrea Ziania sekä Antonio Vivaldia laatimaan uudelleensovituksensa libretosta. Tanssin talon esityksessä oopperaa reunustavat instrumentaali-intermezzot, eli välisoitot, ajan pohjoismaisesta Düben-käsikirjoituskokoelmasta.

Projektia tukevat Suomen Kulttuurirahaston Keskusrahasto, Pohjoismainen kulttuurirahasto, Goethe-Institut Finnland sekä Oskar Öflundin säätiö.

Doriclea — Isabella Shaw

Eurinda — Rachel Fenlon

Tigranes — Martin Karu

Farnace — David Hackston

Melloe — Minna-Leena Lahti

Artabano — Kevin Skelton

Clitodoro — Jasper Leppänen

Oronte / Surena — Henri Tikkanen

Ensemble Nylandia

Estonian Baroque Ensemble

Ensemble Hyperborea

Weimar Baroque

Musiikin johto — Matias Häkkinen

Ohjaaja — Olga Spyropoulou

Konsepti — Isabella Shaw

Tuottaja — Ensemble Nylandia

Liput ennakkoon 43/32/20, ovelta 45/35/25 

Jokaiseen esitykseen on varattu 10 kappaletta PWYC-lippuja (maksa mitä jaksat). Varaukset ja maksuohjeet sähköpostitse osoitteesta info@ensemblenylandia.info 15.11. mennessä.

Esityksen kesto on n. 2,5 tuntia, sis. väliajan.

***

15.11.2024 klo 19.00 Premiere

16.11.2024 klo 19.00 2. performance

17.11.2024 klo 18.00 3. performance

La Doriclea by Francesco Cavalli showcases the culmination of the expressive revolution of the Italian Renaissance and impetus for the aesthetics of a new era. The opera, based on Giovanni Faustini's libretto, premiered at the Venice Carnival in 1645. Central to the action is a love story between an Amazon warrior, and her enemy’s sister, expanding on the convention of gender variabililty and taboo romance in opera and stage history. The unconventional opera was censored both during the libretto’s composition period, and shortly after its premiere, largely due to the seduction/love scene between Doriclea and the princess Eurinda, and to this day performances have been rare. The story is set against a struggle between two warring nations. After being captured, the Amazon warrior Doriclea falls in love with her enemy's sister, Princess Eurinda. The attraction is mutual, but both women are linked romantically and politically to powerful men. Jealous rival suitors attempt to separate and expose the lovers, in different ways. This opera, along with others by Cavalli, highlight historical transgressive and queer elements in opera. Usually these elements were disguised or treated humorously; La Doriclea is open and respectful about its diverse and expansive core.

The opera is a sensitive example of early 17th century musical style, and despite its short run, the story inspired compositions (now lost) and reworkings by later composers Pietro Andrea Ziani and Antonio Vivaldi. With intermezzi from the Düben manuscript collection, this production is the Finnish premiere of the work.

The project is supported by the Finnish Cultural Foundation, Goethe-Institut Finnland, Oskar Öflund Foundation and the Nordic Culture Fund.

Doriclea / Gloria — Isabella Shaw

Eurinda / Virtu — Rachel Fenlon

Tigranes — Martin Karu

Farnace / L’Ignoranza — David Hackston

Melloe / Ambizione — Minna-Leena Lahti

Artabano — Kevin Skelton

Clitodoro — Jasper Leppänen

Oronte / Surena — Henri Tikkanen

Ensemble Nylandia

Estonia Baroque Ensemble

Ensemble Hyperborea

Weimar Baroque

Musical director — Matias Häkkinen

Director — Olga Spyropoulou

Consept — Isabella Shaw

Producer — Ensemble Nylandia

Tickets pre-sale 43/32/20, door sale 45/35/25 

There are 10 PWYC-tickets (pay what you can) reserved for every performance. Bookings and payment info via email info@ensemblenylandia.info by November 15th.

Duration of the opera is approximately 2,5 hours including interval.

Tukholman dynastia 2022–23

Tukholman dynastia on Ensemble Nylandian (FI), Estonian Baroque Ensemblen (EE) ja Ensemble Hyperborean (NO) välinen yhteistyöprojekti, joka keskittyy ohjelmistoon Düben-käsikirjoituskokoelmasta. Sen ohjelmisto pureutuu musiikilliseen vaikutteiden vaihtoon Tukholman hovin, saksalaisten Thüringenin ja Saksin alueiden sekä Pariisin oopperan välillä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Hanke syntyi Nylandian huilistin Vera Plosilan aloitteesta, joka myös vastaa projektin suunnittelusta yhdessä kumppaniensemblejen taiteellisten johtajien kanssa. Projekti on vieraillut BarokkiKuopio- (FI), Ceciliana- (EE) ja Trondenesdagene-festivaaleilla (NO) sekä Tromsö Internasjonale Kirkefestivalilla (NO).

Hanketta ovat tukeneet Pohjoismainen kulttuurirahasto, Pohjoismainen kulttuuripiste, Norjan kulttuuritoimikunta, Music Finland, Musiikin edistämissäätiö, Eesti kultuurkapital, Norjan Suomen ja Viron norjan suurlähetystöt, BarokkiKuopio-festivaali sekä Viron musiikki- ja teatteriakatemia.

http://veraplosila.com/the-stockholm-dynasty/

Nordisk ekko 2020–21

Nordisk ekko oli barokkiorkestereiden Ensemble Nylandia (FI) ja Camerata Öresund (DK/SE) sekä kamarikuoro Cantoque Ensemblen (IS) yhteisprojekti. Se keskittyi pohjoismaisen ja saksalaisen ohjelmiston yhtymäkohtiin 1700-luvun alkupuolelta. Hanke vieraili kesällä 2021 Skälholt Summer Concerts- (IS) ja Sorö Classical -festivaaleilla (DK), jonka Tanskan radio myös taltioi. Islannin konsertista tuotettiin lisäksi video-livetaltiointi osaksi BarokkiKuopio-festivaalia (FI). Projektiohjelmassa kuultiin lauluja islantilaisesta Hymnodia sacra -käsikirjoituskokoelmasta, teoksia Johann Sebastian Bachilta, Georg Friedrich Händeliltä ja Johan Helmich Romanilta sekä tilausteos yhteiskokoonpanollemme säveltäjä Hugi Gudmunssonilta. Hanke syntyi Nylandian traversistin Vera Plosilan aloitteesta, joka johti sen ohjelmasuunnittelua yhteistyössä ensemblejen taiteellisten johtajien kanssa.

Hanketta tukivat Pohjoismainen kulttuurirahasto, Pohjoismainen kulttuuripiste, A. P. Möller-, Letterstedt- ja Statens kunstfond -rahastot, Tanskan ja Islannin kultturitoimikunnat sekä Tanskan säveltäjärahasto.

http://veraplosila.com/nordisk-ekko/

Mielikuvituspassio 2022–

Tuttuja ja rakkaita klassikoita sekä ennenkuulemattomia äänimaisemia. Barokkimusiikkia, muita klassikoita ja uusinta uutta. Mielikuvituspassio kertoo pääsiäisen ajan musiikillisen tarinan uudella tavalla. Kokonaisuus muodostuu erilaisista ja vaihtelevista toisiinsa nivoutuvista musiikkinumeroista: orkesteriosuuksista, elektroakustisesta improvisaatiosta, laulusta, nykyajan klassikoista ja renessanssi- ja barokkimusiikista, jota kuullaan sekä vanhoin että uusin soittimin. 

Konsertti kattaa musiikin keinoin draaman kaaren palmusunnuntain hoosiannasta hiljaisen viikon kärsimyksen ja kuoleman kautta ylösnousemuksen riemuun. Konsertin ja konseptin on suunnitellut konsertin johtava cembalisti Matias Häkkinen. Lavalla nähdään myös Tölöläb ja luutisti Jarmo Julkunen.

Mielikuvituspassiota on esitetty yhteistyössä Kuopion ja Mikkelin kaupunginorkestereiden ja Avanti!n kanssa Uudet klassikot -rahaston tuella.

“Kapellimestari Matias Häkkinen on rakentanut ohjelmakokonaisuuteen musiikillisesti hiljaisen viikon tapahtumien kaaren, mutta musiikki tavoittaa mainiosti uskonnolista kontekstia miettimättäkin – puhtaasti meditoivana ja elävästi liikkuvana esityksenä.”

– Jussi Mattila, Savon sanomat

Georg friedrich händel: Acis + Galatea

Performances September 15 - 17, 2017 at The Annex Theatre, Vancouver BC, Canada

Our opera was selected one of the best musical events in Vancouver on 2017! Read more from Vancouver Classical Music https://www.vanclassicalmusic.com/best-musical-events-of-2017

ITS ORIGINAL PLOT

Set in the “pleasure of the plains”, a happy and peaceful community of nymphs and shepherds revel in their surroundings singing “Harmless, merry, free and gay”. The sea-nymph, Galatea, has fallen in love with the young shepherd, Acis, and their romance seems to enchant the world around them. However, the peaceful harmony of the nymphs and shepherds is soon disrupted by the cyclops and demi-god, Polyphemus, who seeks the hand of Galatea. After being rejected by Galatea, Polyphemus becomes enraged with jealousy and attacks Acis, crushing him beneath a boulder. Galatea mourns the loss of her lover, but is gently reminded by her companions of her divine powers. She immortalizes Acis and their love by transforming him into a murmuring fountain.

PLOT IN OUR ADAPTED VERSION

Our re-conceptualization, is set in the 19th Century but both Acis and Galatea are portrayed by and depicted as women. The two become part of a secret community who often retreat to a ‘safe-space’ in the woods where they are free to express themselves in terms of gender and sexual orientation. But soon, the community is disrupted by Polyphemus, Galatea’s husband, who has followed her. He has discovered her secret and demands that Galatea reject this affair with Acis. Galatea stands up to Polyphemus and tells him that she is in love with Acis and asks him to love her for who she is.   In a fit of rage, he attacks Acis who violently dies in Galatea’s arms. Instead of furthering the violence, the community gathers around Galatea and mourn the loss of Acis.   Recognizing that her life and her story must not be in vain they erect a natural monument of Acis, transforming her life and her love into a symbol of hope.

Featuring:

Rachel Fenlon as Galatea

Debi Wong as Acis

Peter Monaghan as Polyphemus

Alan Corbishley, Director

Debi Wong, Dramaturge

Matias Häkkinen, Music Director

Chorus:

Marie Civitarese as Damon

Heather Molloy

C.D. Saint

Clinton Stoffberg

William Alexander Liu

Ensemble Nylandia:

Sini Vahervuo, traverso and recordes

Meelis Orgse, 1st violin

Kaisa Ruotsalainen, 2nd violin

Tatu Ahola, cello

Solmund Nystabakk, lute and theorbo

Matias Häkkinen, cembalo and conducting

Co-produced by re:Naissance Opera & Sound the Alarm: Music/Theater (BC Living Arts) with support from The Vancouver Foundation, BC Arts Council & Early Music Vancouver.

80 minutes running time, no intermission

Video: Debi Wong, photography: Diamond's Edge Photography

Reviews:

Vancouver Classical Music 18 Sep 2017: A SENSITIVE AND COMPELLING UPDATING OF HANDEL’S ACIS AND GALATEA

Opera Canada 19 Sep 2017: Review: Acis and Galatea, Annex Theatre, Vancouver, Sept. 16, 2017

https://www.reopera.com/acis-galatea

https://www.facebook.com/acisandgalatea/

WHAT MAGICK HAS VICTORIOUS LOVE

WHAT MAGICK HAS VICTORIOUS LOVE - HENRY PURCELLIN NÄYTTÄMÖMUSIIKKIA

ensiesitys 11.4.2012 Metropolia Ammattikorkeakoulu, konserttisali (Ruoholahdentori 6)

Tuuli Lindeberg, sopraano
Ensemble Nylandia johtajanaan Matias Häkkinen, cembalo

Ohjelma

Henry Purcell (1659-95):

Alkusoitto oopperasta King Arthur Z.628
’Tis Nature’s Voice teoksesta Ode to St.Cecilia Z.328
Merlin Drawn in a Chariot by Two Dragons, toisen näytöksen johdanto (King Arthur)
Dear Pretty Youth Z.631 puhenäytelmään The Tempest
O Let Me Weep oopperasta The Fairy-Queen Z.629
Hither This Way (King Arthur)
Solo, Duet & Hornpipe (King Arthur)
See, Even Night Herself (The Fairy-Queen)
Sweeter Than Roses Z.585 puhenäytelmään Pausanias

väliaika

Ye Gentle Spirits of the Air (The Fairy-Queen)
Passacaglia (King Arthur)
From Rosy Bow’rs Z.578 puhenäytelmään Don Quijote
Grand Dance [Chaconne] (King Arthur)
Not All My Torments Z.400
O Solitude Z.406
Thrice Happy Lovers (The Fairy-Queen)

ENCORE: Fairest Isle (King Arthur)

Henry Purcellin näyttämömusiikista

1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Englannissa ei ollut vielä koettu vuosisadan suurimman musiikillisen muoti-ilmiön maihinnousua: Italiasta lähtöisin olevalle oopperalle ei vielä ollut kysyntää johtuen omaperäisen masque-perinteen vahvasta asemasta teatterihullussa maassa. Masque on eräänlainen välipalakomedia, helppoa viihdettä: kepeitä ja yksinkertaisia purematta nieltäviä laulun- ja tanssinrenkutuksia, yleisölle tuttuja arkkityyppisiä hahmoja kuten taruolentoja, humalikkoja ja paimenia. Teatteriesityksissä oli useimmiten myös musiikkituokioita, mutta toisin kuin oopperaperinteessä päähenkilöt eivät laulaneet, vaan sen kunnian saivat viihdyttävät sivuhenkilöt, tai sitten tapahtumia ja tunnelmia kertojina kommentoivat irralliset henkilöt.

Konserttiohjelmamme koostuu suurimmaksi osaksi katkelmista kahdesta Henry Purcellin oopperasta – tai puolioopperasta, joksi monet musiikkitieteilijät tätä osaksi puhuttua ja osaksi laulettua musiikkinumeroita väliin tarjoavaa näyttämötaidemuotoa kutsuvat. Vuonna 1691 ensiesityksensä saaneessa King Arthurissa seikkailee yliluonnollisia, mytologisia ja historiallisiakin hahmoja. Libretisti John Dryden ei perustanut tarinan juonta perinteisiin myytteihin kuningas Arthurista ja vaikkapa miekasta kivessä tai neidosta järvessä, vaan yhdisteli vapaasti elementtejä mm. aikakauden suositusta eeppisestä runoudesta, germaanisesta mytologiasta sekä piirteitä Shakespearen näytelmästä Myrsky. Koko tarina rakentuu kaikessa yksinkertaisuudessaan kuningas Arthurin yrityksille vapauttaa sokea morsiamensa Emmeline, jonka Arthurin arkkivihollinen saksikuningas Oswald on kaapannut. Mahtava Merlin on sentään kelpuutettu mukaan.

The Fairy-Queen puolestaan valmistui vuonna 1692 esitettäväksi yhdessä William Shakespearen näytelmän The Midsummer Night’s Dream (Kesäyön unelma) esityksen kanssa. Purcell ei säveltänyt Shakespearen tekstejä, vaan masque-kohtauksia, jotka liittyvät Shakespearen tekstiin vain vertauskuvallisesti. Vaikuttaa siltä, että Purcell sävelsi The Fairy-Queenin Englannin kuningasparin 15-vuotishääpäivän kunniaksi. Tästä siis väljä yhteys Shakespearen hääaiheisen komedian ja Purcellin oopperan rakkautta, avioliittoa ja vuodenaikoja käsittelevien tekstien välille.

Shakespearen Kesäyön unelmassa kulkee useita juonen tasoja samanaikaisesti, mutta konserttimme näkökulmasta olennaista lienee kertoa seuraavaa: keijujen kuningas Oberon on erään erimielisyyden seurauksena päättänyt kiusoitella ja nöyryyttää puolisoaan, kuningatar Titaniaa. Oberon määrää palvelijansa Puckin sivelemään Titanian silmät lemmenvoiteella tämän nukkuessa. Herättyään Titania rakastuu ensimmäiseen näkemäänsä ihmiseen, joka sattuu olemaan näyttelijä Nick Bottom. Pariskunnan pelehdittyä aikansa Oberon poistaa lemmenlumouksen ja nolostunut Titania myöntää tappionsa. Näytelmän monet muutkin hahmot joutuvat lemmenvoiteen vaikutuksesta suhdesotkuun, ja lopuksi keijut taikovat asianosaiset uskomaan, että kaikki olikin vain unta.

Laulajain hulluudesta

Purcellin aikana Englannissa syntyi myös erityinen maallisen soololaulun lajityyppi, nk. hulluuskohtauslaulu (mad song), jossa laulaja esitti mieleltään järkkynyttä hahmoa ja tämän äärimmäisiä tunnetiloja. Hulluuskohtauslaulut olivat sekoitus oman aikakautensa sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisiakin olosuhteita: 1600-luvulla esimerkiksi naisten asema oli heikko ja tavallisen kansalaisen sanan- ja mielipiteenvapaus hyvin rajoitettu. Arkielämässä naisten voimakkaita tunteenpurkauksia saatettiin pitää jopa mielisairauden osoituksena; naiset olivat tuon ajan lääkärien mukaan erityisen alttiita ”melankoliaan” eli rakkaudenkipeyden aiheuttamaan tunteiden heilahteluun, ja tällaisen vuoksi saattoi joutua hoitolaitokseen.

Naiset saivat ensi kertaa esiintyä teatterilavalla Englannissa vuonna 1660; siihen asti naisrooleja olivat esittäneet nuoret pojat. Hulluuskohtauslauluista tulikin Purcellin aikana erityisesti naispuolisten näyttelijä-laulajien bravuuri. Näyttämöllä ”hullun” roolihahmon suulla saattoi esittää raskastakin yhteiskuntakritiikkiä joutumatta rangaistuksi.

Hulluuskohtauslaulujen tekstit ovat lähes aina maallisia ja liittyvät rakkauteen: syynä laulun roolihahmon mielen järkkymiseen on voinut olla ankara pettymys rakkaudessa, rakastetun kuolema tai jokin vaivaamaan jäänyt teko menneisyydessä. Laulun aikana esittäjä käy läpi lukuisia eri tunnetiloja; musiikilliset jaksot ovat lyhyitä ja leikkaukset niiden välillä äkkinäisiä.

Naisten hulluuskohtauslaulujen teksteistä löytyy usein klassisia Shakespearen Ofelian elementtejä: kukat, kyyneleet, kuolema ja vesi. Järjen menettämistä symboloiva yksinäisyyteen vetäytyminen oli myös tavallinen aihe. Tekstin pintatason alla on aistittavissa eroottinen pohjavire ja roolihahmon fyysisen rakkauden kaipuu. Hulluuskohtauslaulujen musiikillinen materiaali sisältää usein yllättäviä, uskaliaita ja ekspressiivisiä käänteitä ja harmonioita.

Hulluuskohtauslauluja pidettiin Purcellin aikana yleisölle vaarallisina ja kiihottavina, ja ehkä juuri siksi ne olivat niin suosittuja. Nimenomaan naishahmojen hulluuskohtaukset ovat jatkaneet elämäänsä myös myöhempien vuosisatojen oopperakirjallisuudessa.